Kalewala: Tale of Sampo, graafisen ilmeen syntytarina
Enemmän tai vähemmän tamperelaistunut tiimi toteutti kahdessa vuodessa Kalevala-teemaisen tarinalautapelin Non-stop-apurahalla, ja tässä kirjoituksessa kerron seikkailun vaiheista!
Odotettavissa on myöhemmin projektisivulleni (www.nukkarepo.com/kalewala_boardgame) matkasta myös pelisuunnittelun näkökulmasta. Pelin prototyyppi pääsi Suomen Pelimuseoon 13.12. alkavaan Pelien Kalevala -näyttelyyn, jossa myös projektin ensiversiot sekä skissit pääsevät vitriinipaikalle!
Tapasin Tuomas Mansikan loppuvuodesta 2016 yhden toisen projektin tiimoilta, ja kuulin hänen ideastaan Kalevala-teemaiseen lautapeliin. Loppukesästä 2017 Tuomas oli minuun yhteydessä, ja siitä alkoi lautapelin ensimmäisen raakaversion työstäminen graafikon avulla. Tuomas oli pelisuunnittelussa noviisi, mutta erittäin innokas visionääri, joten yhteistyö sujui suurimmitta mutkitta graafikon ja asiakkaan välillä. Tämä asiakassuhde sekoittui ystävyyssuhteeseen, sillä useita kertoja soitimme Skype-puheluja pitkin iltoja taittoa tehden jaetulla näyttöyhteydellä. Olen itse toiminut freelancer-graafikkona valmistumisestani lähtien (Muotoilija/AMK 2015) ja kuulunut Friikkuihin vuodesta 2017.
Kasasimme muutamassa viikossa Kalevala-pelin ensimmäisen ilmeen ja tulostimme ensin koti-Epsonillani ja sittemmin Vaajakoskella kirjapainossa muutaman pelikopion, jonka sitten Tuomas otti mukaan Saksaan Essenin pelimessuille. Messuilla peli sai muutaman kiinnostuneen katseen, mutta kevääseen 2018 mennessä ei heistä ollut kuulunut muuta kuin kehotus kehittää karttaa. Pelejä myydään yhä enenevissä määrin visuaalisuudella, ja karttamme ei ollut kovin silmiä hivelevä vektoritekele. Puhumattakaan siinä risteilevien maanteiden (ruskeat) ja vesireittien (siniset) viivojen määrästä ja sokkeloisuudesta.
Keväällä 2018 päätimme hakea apurahoja, ja haimme niin monelta taholta kuin vain keksimme: Friikuilta, Grafialta sekä Suomen Kulttuurirahastolta. Juhannuksen tienoilla saimme tietää saavamme Non-Stop apurahaa Friikuilta joten pystyin viettämään kesästä monta päivää taustatutkimusta tehden Metso-kirjaston syövereissä, Kalevala-teemaisten kirjojen kuvituksia katsellen.
Minun tarvitsi saada tietää, minkälaisella kuva-aineistoilla Kalevalan runoja ja tarinoita on kuvitettu aikaisemmin, ja minua kiehtoi etenkin 1800-luvun loppu, 1900-luvun alku, kun Kalevala-taide oli kovassa nosteessa. Halusin keskittyä siihen myös pohjoismaisen jugend-tyylin vuoksi, koska koin sen sopivan pelin kuvitukseen. Tutkin myös Kalevala-korun muotokieltä (rautakausi ja viikinkiajan Suomi), Tamperelaista ja Helsinkiläistä arkkitehtuuria (jugend), käyden myös museoissa ihmettelemässä ikkunankarmeja ja räystäspatsaita. Inspiraationhan voi löytää vaikka mistä, kunhan katseensa nostaa 😉
Taustatutkimusta tehdessäni löysin Teemu Heinilehdon tekemän maisterin opinnäytetyön vuodelta 2009 Aalto yliopistosta. Siinä hän oli tutkinut Akseli Gallen-Kallelan aloittaman ja hänen poikansa Jorma Gallen-Kallelan jatkaman Suurkalevalan typografisia elementtejä, ja luonut siitä alustavan Joukahainen-kirjasintyypin. Olin Heinilehtoon yhteydessä puhelimitse sekä lähetin hänelle lisätietoja pelistämme sähköpostilla. Heinilehto antoi luvat Joukahaisen käyttöön sillä ehdolla, ettei se poistuisi minun koneeltani missään muodossa (ei edes PDF:ään upotettuna fonttina), koska hän kokee sen vielä keskeneräiseksi. Heinilehto lähetti minulle vielä tulostetun kopion opinnäytetyöstään ja pääsin sitä ihailemaan ihan käsiintuntuvasti.
Tässä vaiheessa pelin suunnittelua tunnustin, etten osaa piirtää. Tai no, juuri muuta kuin vektorikuvituksia, joten päätimme alkaa etsimään kartalle kuvittajaa. Löysin Tamperelaisen konsolipelibaarin (SaveFile, suosittelen, ei kaupallinen yhteistyö), jonka seinillä oli Heikki Harmaisen kuvituksia myynnissä. Tuomas oli samaan aikaan löytänyt yhden jyväskyläläisen roolipelaamisesta kiinnostuneen kuvittajan, ja olimme häneen ensin yhteydessä. Yhteistyökuviot vaikuttivat hyviltä ja meno innostuneelta, mutta yhteydenpito oli todella vajavaista. Kuvittaja katosi sille tielleen ensimmäisen tapaamisen jälkeen, eikä vastannut viesteihimme lainkaan. Päädyimme erottamaan hänet tiimistä, ja olimme lähes samantien yhteydessä Heikkiin.
Heikki innostui pelistä ja koko projektista paljon; häntä on aina kiehtonut mystiikka, luonnonuskonnot sekä Kalevala-henkiset kansantarut ja uskomukset. Muutamassa viikossa Heikki kuvitti peliin upean karttateoksen.
Kalewala: Tale of Sampo -pelilaatikon kansikuvitus on Heikki Harmaisen käsialaa.
Pelimerkit teetettin Pasilassa Laser Cut Studiolla suomalaisesta vanerista, koska halusin puun tuntua peliin ihan jo pelin luonnonläheisyyden vuoksi. Myyntiversioon puiset kappaleet eivät välttämättä päädy, sillä ne saattavat lisätä yksittäisen kappaleen kustannuksia. Hahmomerkkien sekä ansamerkkien taakse liimattiin leikattavaa magneettitarraa jotta ne tarttuisivat magneettiseen sermiin. Ohut magneetti ei myöskään reagoi sermin vastapuolella olevien magneettien kanssa.
Korttien kuvituksina käytimme Akseli Gallen-Kallelan sekä venäläisen Kortcheginin Kalevala-taidetta, joista ensimmäisen saimme käyttöömme Ateneumin taidearkistosta ilmaiseksi. Tulevaisuudessa kun pelillä on kustantaja, tulee meidän maksaa Russian Art Societylle Kortcheginin taiteen käytöstä sovitusti.
Kortteja on yli sata erilaista, ja koska Vainolalla ja Pohjolalla on omat versionsa korteista, useita taidekuvia käytettiin kahdesti.
Pelin julkaisijan etsiminen on edelleen käynnissä ja muutama kiinnostunut taho on ilmoittanut olevansa tavoitettavissa Essenin pelimessuilla lokakuun lopulla. Niinpä näyttää siltä, että Sampo saapuu uudestaan näyttämölle, entistä ehompana.
blogi